pour out your hate in my hands, I’ll let them slip through my fingers

Elämä on jees josjosjos kaikki olis kivaa. Istun tällä hetkellä liian korkeella tuolilla ja kyyristelen näppäimille. Teen tätä joskus, ihan niinku olisin pitkä.

Mulla on jalat sylissä ja syön pähkinöitä.

Ihmiset on rumia. sillee runottomasti sanottuna tylsiä.

Kaikki omalaatunen on epänormaalia ja se et sanoo mitä ajattelee on itsekästä. Emmä jaksa olla hiljaa jos on asiaa ja mä haluan joskus olla hiljaa vaikka on asiaa, vaan siks koska mä en haluu pilata mun omia mielipiteitä muiden ajatuksilla.

Se on itsekästä mut miks eläisin muiden takia.

Ruksaan kalenterista päiviä kaks kuukautta kerralla ja mietin mihin aika menee. Mitä sille tapahtuu ku se menee ?

Mieluiten menettäisin ajan istumassa amsterdamissa pienessä kahvilassa, jonka seinillä on pahanhajusia mattoja ja joisin paljon teetä.

Miks mä en osaa olla onnellinen ku tapahtuu.

Miks mä en osaa olla onnellinen ku ei tapahdu.

Miks mä en osaa puhuu muute ku kysymyksillä.

Tiputin pähkinät lattialle.

Kamala mieliteko talloa ne.

ostin hiussivärin. Se oli vaalea oranssi. Mulla on jotku tummanpunaruskeet atm ? 

huominen pelottaa.

olen porkkanahko.

jos hyvin käy siis. 

jos käy huonosti, olen kalju