most beautiful plague: 2012

lauantaina, joulukuuta 8

"Kaikki kellä on juoma, otetaan huikka tälle maagiselle illalle"

Satellite stories.

Mun sydän lyö vieläki tupla vauhtia.

Keikka alkaa, laulaja katsoo suoraan silmiin ja hymyilee koska huomaa että osaan kaikki sanat.

Ja loppukeikka oliki sitte historiaa.

Kylmiä väreitä, kasvojen jumittamista hymyilystä ja niin hyvää musiikkia että itkettää.

Keikan jälkeen keräsin rohkeuteni ja menin puhumaan laulajalle.

Sulosempaa olentoa ei ole olemassa. Minä änkytän ja hän hymyilee ja katsoo silmii. Niinku se auttais.

Kysyi että joko me ollaan lähdössä, sanoi että nähdään taas, ja toivotti hyvää kotimatkaa.

Puhuttiin niiden tulevasta keikasta, jonne en pääse ja se harmitteli.

Oh my, oh my.

Pääsin baarista ulos ja jalat melkeen petti alta.

Mä en kestä.

"As the weeks go by
You look up ask why
Sunny days feel the same
For you forever rain"

lauantaina, marraskuuta 24

NYTNYTNYTNYTNYT

140 ja siihen mahtuu elämä. Yritin.

Näinä aikoina on tarpeellista lainata. Kaikkea.

NYT ja Charles Bukowski.

Tarkemmin ajateltuna suhteellisen toimiva kombo.

the best often die by their own hand
just to get away,
and those left behind
can never quite understand
why anybody
would ever want to
get away
from
them

by charles bukowski

Työ

Burn out

Time out

Paloit loppuun

Tuhkaus

Sinä savuna ilmassa

Ja viimein sait kaiken minkä halusit

Lensit tuulessa, laskeuduit mereen sateena

Ja tiesit kaiken

by Monkey see mokey do -minä.

Ja molemmissa 133 merkkiä. Ilman välilyöntejä.

Koska minä en kuitenkaan koskaan tee mitään täydellisesti.

tänään on hyvä päivä.

luotan siihen.

keskiviikkona, marraskuuta 21

fever dream

Suosittelen että;

Järjestä tyttöjeniltoja, ohjelmavalintana mieluiten sinkkuelämää marathon tai leffa.

Syökää liikaa ja maatkaa sen jälkeen kuin lattialla kuin hylkeet ja nukahtakaa.

Skumppa ja hyvä seura on pakollisia.

Revi hetken mielijohteesta eteisen kaappi alas siskon kanssa.

Käyttäkää mahdollisimman paljon voimaa ja väkivaltaa,

ja mahdollisimman vähän hommaan tarkoitettuja työkaluja.

Kannattaa kaatua kaappien mukana lattialle kun ne romahtaa ja tiputtaa vähintään yksi hylly päähän sekä astua naulaan.

Kanna myös kaikki kolmemetriset vanerilevyt ulos mahdollisimman kovaäänisesti ja liukastu jäähän ovella.

Herättäkää varmuudenvuoksi koko rappu.

Lähde kävellen vapaatunnilla sumuun ja kyyki keskellä tietä kameran kanssa.

Symmetrian ja toiston bongailu on aina hyvä juttu.

Kanna kissaa hedelmäkulhossa.

Löydä seinistä uusia tapetteja. Mieti kuka ne valitsi ja miksi.

Minä taas jatkan solisluiden kaipaamista kesältä ja lähden kahville.

Istun myös keskellä tapetinsuikaleitä ja puoli-irrallista patteria.

ps. Suosittelen myös että pidät kerran kuussa sushi-perjantain.

Ihan vaan koska voit.

torstaina, marraskuuta 15

villapaitoja

I like wearing oversized sweaters.
Not because they’re extremely comfy and cuddly,
but because whenever the sleeves are really big, I get to flop them around and smack people.

Pelastavia villapaitoja, joihin on aina yhtä mukava hukkua.
Sekä hame, jota en varmasti ikinä uskalla pitää.
Miksi? En tiedä.
Mulla oli oikeesti vaikka mitä asiaa, mutta mä taidan mennä juomaan iltakahvit.
Se varmaan auttaa siihen että en ole saanut nukuttua neljään yöhön.
Niin että ajatus ei kulje. Ei millään.
Menen suosiolla makaamaan lattialle ja en ajattele.
Puhukaa.

lauantaina, lokakuuta 27

Onnellinen ja onnekas

Mä alan vihdoin käsittää kuinka onnellinen olen, ja kuinka hyvältä mut on luotu tuntemaan.
Minun täytyy muistaa tämä tunne.

Tänään maisteltiin sushia ja kuunneltiin musiikkiia koko päivän.

Tänään otin täydelliset päiväunet ja heräsin siskon "huomenta" toivotukseen ja stereoista alkaa soida punatukkainen.

Kyllä, punatukkainen heräsi.

Kissa käpertyy mahan päälle kehräämään ja mua hymyilyttää niin paljon.

Remontissa hyvä puoli on se, että seinät maalataan vielä, joten niihin voi ihan vapaasti piirrellä.

Meillä on kauppalista eteisen seinässä ja valokatkaisijat on koristeltu.

Jos annatte luvan toistaa itseäni, niin sanon että siemaisen terästetyn glögin ja hymyilen.

Sitten istun iltaa täydellisien ihmisten seurassa.

Ja hymyilen vähän lisää.

Voiko onnenkyyneleitä itkeä ilman syytä ?

perjantaina, lokakuuta 26

The words of the prophets are written on the subway walls

villapaita kappahl, reppu ja pouch kirppari, sadetakki mummulasta ja fjällräven takki äidiltä

Mä hymyilen. Unelmia ja suuntaa elämälle keskiyön haaveiluissa ja odotusta tulevalle.

Migreeniä ja kirppareita. Hyvää ruokaa ja kahvia.

Kauppareissun kotimatkalla pehmeä ensilumi ja lumisateesta tekosyy kirkkaankeltaiselle sadetakille ja vihreille hai saappaille.

Pikkuasteekkipussukka baarilaukuksi ja meiltä tippuu tapetit.

Unelmoin kerrostaloyksiön remontista avaraksi loftiksi jonka lattia peitetään marokkolaisilla matoilla.

Mulla on kai täysi oikeus sanoa että olen suunnattoman onnellinen ja onnekas.

Pehmeät villapaidat pelastaa ne hetket jolloin tuntuu että en olisi.

Ja silloin kun olen, ne villapaidat on muuten vaan kivoja.

minä hymyilen vielä hetken tässä ja sitten keitän terästetyn glögin ja revin tapetteja meidän yksiöstä.

tiistaina, lokakuuta 16

Birds are leaving over autumn's ending

Mä olen tuijottanut tätä suhteellisen pitkään. Mä en ole enää kovin taitava tässä.

Ajatusvirran pukeminen sanoiksi on aivan liian vaikeaa jos sitä alkaa miettimään.

Hymyilen.

En kuitenkaan jatkuvasti ja kun tajuan sen, olen hetken aikaa hiljaa ja hymähdän.

Mä vietän aina liikaa aikaa ajatuksissa ja mulla kestää aina liian kauan vastata kysymyksiin.

Miksi vaadin itseltäni niin paljon ollakseni onnellinen.

Tänään työt tehtiin ajallaan ja juotiin kahvia kun väsytti.

Tänään odotin autossa kaupan pihalla.

En kuunnellut radiota. Istuin siinä ja olin.

Mietin ennen kuin hymähdän.

Onko tämä nyt tässä. Onko elämä nyt tässä.

Mä olen niin suunnattoman onnekas.

Todistan sen kyllä itselleni joskus.

Mutta tänään mä vielä istun tässä.

Ja anteeksi.

Kadotin intohimoni tähän puoleen elämää hetkeksi.

Täällä mä silti taas olen.

Hei.

Tämä on aamulta, viikkojen takaa, jolloin heräsin kun tämä puoli maailmaa nukkui.

Pakkasin kahvin termokseen ja laitoin saappaat jalkaan.

Kamera kaulaan ja pöyrä alle.

Olin suunnattoman onnekas.

Mulle saa puhua tänään.

maanantaina, syyskuuta 24

DON'T FORGET TO BREATHE NOW

Aamulla keräsin lentäneitä pyykkejä ja vaahteranlehtiä.

Teippasin niistä yhden mun ajatusroskiskirjaan sen yhden seuraks minkä poimin ruisrockin polulta.

Vapaapäivät on ihania, tänään ajattelin polttaa kynttilöitä, katsoa täykkäreitä ja satc sekä juoda viltin alla kookosteetä.

Tän takia mä pidän syksystä.

lauantaina, syyskuuta 22

No time for cameras, we'll use our eyes instead

Mä halusin tosi vakuuttavan ja mielenräjäyttävän paluun tänne.

Ensinnäkin anteeksi. Normaalisti taitaisin sanoa, että pah minäpä en anteeksi pyydä siitä, että olen hiljaa, mutta nyt pää on niin äänekäs, että pieni anteeksi ei vie vakuuttavuutta.

Abi. taistellen. Kuuntelut lähti alustavina englanti 80/90 ruotsi 84/90 ja hymyilytti.

Nyt vaan sitten odotetaan.

Odotellessani ja tässä turhan, tyhjän koeviikon uumenissa ajattelin että kuvaan kauniin päivän. Auringon siirtymän. Tai siis maan.

satoi vähän.

Sekoittelin kaurapuuroani aamuseitsemältä unohtuneena ikkunaan ja mulla olu ikävä edellisen päivän revontulia.

Jotenkin pidän itseäni aina hieman urheampana jos herään sillon kun ei tarvi.

Taisin päättää jo kauan sitten että tästä tulee hyvä päivä, mutta mun jalkoja palelee silti ja kahvimukin pohjalla oli kahvinpuruja.

Mulla on paljon asiaa ja kuvattavaa tänne. Tykkään syksystä, ja tästä keltaisuudesta, kunhan tämä harmaus ei olisi tiellä. Nyt hihkaistaan että ylppärit ohi ja nyt hymyillään silmät vinksallaan väsymyksestä ja myöhemmin tänään hymyillään muuten vaan silmät vinksallaan.