Onnellinen ja onnekas

Mä alan vihdoin käsittää kuinka onnellinen olen, ja kuinka hyvältä mut on luotu tuntemaan.
Minun täytyy muistaa tämä tunne.

Tänään maisteltiin sushia ja kuunneltiin musiikkiia koko päivän. 

Tänään otin täydelliset päiväunet ja heräsin siskon "huomenta" toivotukseen ja stereoista alkaa soida punatukkainen.

Kyllä, punatukkainen heräsi.

Kissa käpertyy mahan päälle kehräämään ja mua hymyilyttää niin paljon. 

Remontissa hyvä puoli on se, että seinät maalataan vielä, joten niihin voi ihan vapaasti piirrellä.

Meillä on kauppalista eteisen seinässä ja valokatkaisijat on koristeltu.

Jos annatte luvan toistaa itseäni, niin sanon että siemaisen terästetyn glögin ja hymyilen. 

Sitten istun iltaa täydellisien ihmisten seurassa.

Ja hymyilen vähän lisää.

Voiko onnenkyyneleitä itkeä ilman syytä ?

The words of the prophets are written on the subway walls

villapaita kappahl, reppu ja pouch kirppari, sadetakki mummulasta ja fjällräven takki äidiltä 

Mä hymyilen. Unelmia ja suuntaa elämälle keskiyön haaveiluissa ja odotusta tulevalle.

Migreeniä ja kirppareita. Hyvää ruokaa ja kahvia.

Kauppareissun kotimatkalla pehmeä ensilumi ja lumisateesta tekosyy kirkkaankeltaiselle sadetakille ja vihreille hai saappaille.

Pikkuasteekkipussukka baarilaukuksi ja meiltä tippuu tapetit.

Unelmoin kerrostaloyksiön remontista avaraksi loftiksi jonka lattia peitetään marokkolaisilla matoilla.

Mulla on kai täysi oikeus sanoa että olen suunnattoman onnellinen ja onnekas.

Pehmeät villapaidat pelastaa ne hetket jolloin tuntuu että en olisi.

Ja silloin kun olen, ne villapaidat on muuten vaan kivoja.

minä hymyilen vielä hetken tässä ja sitten keitän terästetyn glögin ja revin tapetteja meidän yksiöstä.

Birds are leaving over autumn's ending

Mä olen tuijottanut tätä suhteellisen pitkään. Mä en ole enää kovin taitava tässä.

Ajatusvirran pukeminen sanoiksi on aivan liian vaikeaa jos sitä alkaa miettimään.

Hymyilen.

En kuitenkaan jatkuvasti ja kun tajuan sen, olen hetken aikaa hiljaa ja hymähdän.

Mä vietän aina liikaa aikaa ajatuksissa ja mulla kestää aina liian kauan vastata kysymyksiin.

Miksi vaadin itseltäni niin paljon ollakseni onnellinen.

Tänään työt tehtiin ajallaan ja juotiin kahvia kun väsytti.

Tänään odotin autossa kaupan pihalla. 

En kuunnellut radiota. Istuin siinä ja olin.

Mietin ennen kuin hymähdän.

Onko tämä nyt tässä. Onko elämä nyt tässä.

Mä olen niin suunnattoman onnekas.

Todistan sen kyllä itselleni joskus. 

Mutta tänään mä vielä istun tässä.

Ja anteeksi.

Kadotin intohimoni tähän puoleen elämää hetkeksi.

Täällä mä silti taas olen.

Hei.

 

Tämä on aamulta, viikkojen takaa, jolloin heräsin kun tämä puoli maailmaa nukkui.

Pakkasin kahvin termokseen ja laitoin saappaat jalkaan.

Kamera kaulaan ja pöyrä alle.  

Olin suunnattoman onnekas. 

Mulle saa puhua tänään.