Olen taas ollut muualla ja välillä palannut haikeana lukemaan vanhoja tekstejä,
miettien, kuinka haluaisin palata, mutta kynnys on noussut liian korkeaksi.
Että nyt tämän kaiken pitäisi olla maailmaa räjäyttävää ja hohdokasta.
Pitäisi kertoa, että olisin ollut maailmalla, katsomassa tähtiä ja kuuta eri kulmasta kuin ennen.
Hymyillyt enemmän kuin koskaan ja uinut uusissa merissä.
No, olen istunut tässä sohvalla murehtimassa sitä kuinka en ole tehnyt mitään.
Ja hitto, että en jaksa olla näin negatiivinen.
Mulla on töitä.
Mulla on töitä.
Mulla on töitä.
Tiivistettynä.
Nämä kuvat ovat kuitenkin aamulta jolloin havahduin syksyyn ja sen kauneuteen.
Viikko tämän jälkeen satoi ensilumi.
Tulen taas jäljessä.
Minulla on lasit ja kissanpentu,
kylmä, väsy ja pysähtynyt elämä.
Ja silti hymyilyttää.
En lupaa palaavani, mutta käväisen nyt ainakin.
