INSTAGRAM

1. asua ja mun rakkaustakki joka alkaa jo mennä rikki 
2. yritin ottaa päikkäreitä, mutta nessa-kissa potkii mua. 
3. Töistö kotiin, aurinko paistaa ja häikii. Muuten kiva mutta krapula.
 4. after eight ah nam, mikä paikka



1. stuDYING. 
2. minä, chris, nasti ja maanantaitori viime kesänä. 
3. kahden viikon sairastelua ja mun ruokavaliota siltä ajalta. 
4. synttärikakku, joka taidettiin syödä ilman sitä synttärisankaria...



1. niitä ensimmäisiä aamuja kun aurinko paistoi, ai että mä hymyilin 
2. alkoholifilosofiaa happy joelta. 
3. meidän iltakymmenen spontaani illallinen älypuhelimien kanssa. 
4. laiska-aamu jolloin ehti lukea hesarin kokonaan



1. epä-minä-hiukset, häiritsi jopa työntekoa. 
2. kirjallisuusrakkautta 
3. vieläkin sitä kipuilun parantelua. finrex; ainoa hyvä juttu flunssassa. 
4. tämä ketutti niin paljon että melkeen nauratti. minähän olin abiristeilyllä kattomassa apulantaa<3>



1. Minä ja mun uus kaveri. Tästä kasvaa vielä suuri rakkaussuhde. 
2. söpönen kohta meidän kaksiosta. 
3. luksus iltapäiväkahvit ja kevään ensimmäiset tulppaanit.
 4. keikan jälkeinen kestohymy



1. minäminäminä. 
2. stockers! after eightissä, oi oi oi. 
3. vapauden kahvit kirjotusten jälkeen sekä mun hurrrmaava paulo coelhon kalenteri 
4. taivaanrannan maalari



1. ystävänpäivä lahja chrisille. 
2. penkkaripäivänä olin pikkumyy. Ei tarvinnu paljon esittää. 
3. tämä kuva on suoraan verrannollinen niihin buranoihin ja tän kollaasin neloskuvaan. 
4. Biologian panikointia. Ei lukemista, vaan panikointia.



1. Lulu band after eightissä. Rastapäät on kivoja. Musiikkikin oli aika taivaallista. 
2. Nessa the töttöröpää. 
3. Mitä laiskempi olo, sitä isompi villapaita. 
4. minä ja sisko insinööreiltiin vaaterekki verhotangosta, kameranjalasta ja vessanhyllystä. 

 Mä en oo hyvä näissä kilometripostauksissa.
Mutta elämä on kivaa, sairastelu helpottaa ja asfaltit on kuivia. 
piti vaan tulla ilmoittamaan että olen elossa.

mut löytää instagramista nimellä ppiamaria

Drown your troubles in coffee

 

Minulla on jalo taito ahdistukseen. Ja ahdistuskohtauksiin, for that matter.
Olen myös hyvä stressaamaan.
Mutta huomasin, että niille ei ole aikaa, 
varsinkaan jos ne pitemmän päälle nostattavat kuumeen silloin kun pitäisi lukea ylioppilaskirjoituksiin.

Oon alkanu ajattelemaan, että jos istuisin peileillä peitetyssä huoneessa suhteellisen kauan,

niin ehkä ne peilit alkaisivat jossain vaiheessa heijastaa sitä osaa minusta, 

joka kertoo mitä haluan tehdä ja olla.

Olen myös ajatellut usein sitä, että eikö ikäisiltäni kysytä muusta, kuin tulevaisuudensuunnitelmista. 

Jos vastaan: "En tiedä, haluaisin olla tulevaisuudessa onnellinen",

reaktioina on silmien pyörittelyä ja kulmien kohotuksia.

Sanoin äidilleni, että haluan työn johon haluan herätä aamuisin. 

Työn, joka antaa minulle enemmän kuin rahaa. 

Vastaus oli, että sellaisia ei ole, työtä pitää vain tehdä. 

 

Miksi? 

Miksi kuluttaisin vuosikymmeniä elämästäni sellaiseen, mihin en usko? 

Sellaiseen mistä en pidä? 

Ehkä kuullostan siltä, ettei minua kiinnosta. 

Ehkä kuullostan naiivilta. 

Mutta mitään asia en mieti näin paljon. 

Useimmiten lopputulos on sama, kuin miettiessäni elämän tarkoitusta. 

Hämmennyn, ahdistun, tunnen itseni mitättömäksi ja melankoliseksi. 

Lopetan. 

Hitto.

Tekeekö tämä minusta huonon ihmisen?

Se, että en osaa päättää loppuelämääni nyt. 

Se, että Opo kysyy minulta hämmentyneenä: "Miten niin et tiedä?" 

ps. salainen unelma: Mondo -matkailulehden valokuvaaja. 

Älkää kertoko kellekkään. 

Shh.

Miten saavuttaisin?

Tuskin mitenkään. 

Jatkan nyt biologian kirjoituksiin lukua.

 Mitä minä silläkään koskaan teen? 

Tuskin mitään.

kuvat täältä, siellä linkit alkuperäisiin lähteisiin.