Minulla on jalo taito ahdistukseen. Ja ahdistuskohtauksiin, for that matter.
Olen myös hyvä stressaamaan.
Mutta huomasin, että niille ei ole aikaa,
varsinkaan jos ne pitemmän päälle nostattavat kuumeen silloin kun pitäisi lukea ylioppilaskirjoituksiin.
Oon alkanu ajattelemaan, että jos istuisin peileillä peitetyssä huoneessa suhteellisen kauan,
niin ehkä ne peilit alkaisivat jossain vaiheessa heijastaa sitä osaa minusta,
joka kertoo mitä haluan tehdä ja olla.
Olen myös ajatellut usein sitä, että eikö ikäisiltäni kysytä muusta, kuin tulevaisuudensuunnitelmista.
Jos vastaan: "En tiedä, haluaisin olla tulevaisuudessa onnellinen",
reaktioina on silmien pyörittelyä ja kulmien kohotuksia.
Sanoin äidilleni, että haluan työn johon haluan herätä aamuisin.
Työn, joka antaa minulle enemmän kuin rahaa.
Vastaus oli, että sellaisia ei ole, työtä pitää vain tehdä.
Miksi?
Miksi kuluttaisin vuosikymmeniä elämästäni sellaiseen, mihin en usko?
Sellaiseen mistä en pidä?
Ehkä kuullostan siltä, ettei minua kiinnosta.
Ehkä kuullostan naiivilta.
Mutta mitään asia en mieti näin paljon.
Useimmiten lopputulos on sama, kuin miettiessäni elämän tarkoitusta.
Hämmennyn, ahdistun, tunnen itseni mitättömäksi ja melankoliseksi.
Lopetan.
Hitto.
Tekeekö tämä minusta huonon ihmisen?
Se, että en osaa päättää loppuelämääni nyt.
Se, että Opo kysyy minulta hämmentyneenä: "Miten niin et tiedä?"
ps. salainen unelma: Mondo -matkailulehden valokuvaaja.
ps. salainen unelma: Mondo -matkailulehden valokuvaaja.
Älkää kertoko kellekkään.
Shh.
Miten saavuttaisin?
Tuskin mitenkään.
Jatkan nyt biologian kirjoituksiin lukua.
Mitä minä silläkään koskaan teen?
Tuskin mitään.
kuvat täältä, siellä linkit alkuperäisiin lähteisiin.
voin niiiin samaistua! vaikkei ehkä ihan aiheeseen liitykään, niin tätäkin kuvaa katoin just eilen silleen hehhe aww, eiku hetkinen ei se ookaan hauska koska se oon oikeesti minä. oi voi.
VastaaPoistaVoi apuaaa mulla kävi ihan samoi, olin just sillee et haha söpö söpö tui tui mut joo sehän kertokin musta. Himskatti.
PoistaVoi pieni, oot silti ihana!
VastaaPoistamä niin tiedän ton tunteen, kun ei tiedä mitä haluaa olla tai tehdä. Tai sitten ku tiedät, ni ne tuntuu sellaselta liika haaveilulta. Ja toi mitä sun äiti sano on puoliks totta ja puoliks paskaa. Työhän voi olla millasta vaan. :) Kyllä siitä pystyy nauttimaan, ite oon ainaki löytäny viimeinki (vahingossa) sellasen työn ja teen sitä aivan mielelläni!
VastaaPoistaTsemppii kirjotuksii! :>
Voi kuule muruseni, mulla on ihan samanlaiset fiilikset. Tiedän, että sanon haluavani lääkikseen ja muuta, mutta se on vaan sen takia, että mulla olis jotain mitä tavotella. Ilman jotain tavotetta en ehkä olis täällä. En silti tiedä, onko se sitä mitä mä oikeesti haluan, mutta yritän muistaa, että mulla on kaikki aika maailmassa löytää se asia, mikä saa mut nouseen sängystä hyvillä mielin joka päivä. Se asia, jota musta tuntuu mielekkäältä tehdä.
VastaaPoistaSitä ennen mä oon varautunu tekeen virheitä. Niitä saa tehdä, niihin ei kuole, kliseisesti niistä oppii. Oon jo tehnykin yhden suuren "virheen". En nimittäin tiedä, mitä mä tällä hetkellä olisin, jos Pietarsaareen muutto olis pelottanu mua vielä enemmän. Jos en olisi tehnyt tätä virhettä, en koskaan olisi osannut puhua näin hyvää ruotsia. En koskaan olisi oppinut, että tällanen opiskelu ei oo mua varten. En olisi välttämättä oppinut oman perheeni suurta arvoa. En olisi koskaan tavannut mahtavia ihmisiä, kuten sua, ja joihin haluan ainakin yrittää pitää yhteyttä koko loppuelämäni. En siis kadu tätä virhettäni.
Miksi? Koska mulla ja sulla varsinkin on paljon aikaa jäljellä. Hell, ihmiset löytää joskus kutsumuksensa vasta viiskymppisinä! Meillä on siis vielä vuosia keksiä, mitä me oikeesti elämältä halutaan. Me saadaan tehdä niitä virheitä. Me voidaan olla välillä tuuliajolla. Mutta kyllä me päästään vielä perille, yritä uskoo siihen.
Tsemiä niihin kirjotuksiin! Lue! Mutta älä stressaa liikaa. Ja sitten kun haluat lähtee opiskeleen, niin lähde opiskelemaan sitä valokuvausta ja hae harjotteluun Mondoon, jos se oikeesti on sun unelmas. Coldplayn sanoin "if you'll never try, you'll never know".
Ja jos kaikki alkaa tuntuun liian paljolta, niin mä oon täällä muutaman askeleen päässä. Tänne saa aina tulla. Oon itsekin just nyt kipee, joten voin tarjota teetä ja sympatiaa. Ehkä myös yrittää takoo vähän järkee sun päähän, oon saanu kuulla olevani hyvä siinä. Voimia <3
Voiii sä olet ihana !!! Kiitos, kiitos kiitos hattukangas, sä et tiedä kuinka paljon tää piristi mun päivää :----) ja sä oot oikeessa, meillä on vielä aikaa elää päättää kaikesta. Mä ainaki oon ilonen, että sä tulit tänne pietarsaareen (: On ihan kiva olla tuuliajolla välillä. Tee ja sympatia kuullostaa hyvälle (: !
PoistaEksyin tänne sattumalta, ja on heti pakko kommentoida :D
VastaaPoistaItsekin kamppailin ylioppilasvuonna noiden samojen asoiden kanssa, ja ahdistuin kun tuntui siltä että pitäisi olla selvät sävelet tulevaisuuden suhteen. Ei minulla ollut.
Ja siitä vuodesta (ja muutamasta vuodesta sen jälkeen) viisastuneena sanon, ettei tarvitse olla selviä säveliä vielä tuossa vaiheessa. Tärkein neuvo, jonka itse sain vuosi sitten, mutta jota olisin tarvinnut jo yo-kirjoitusten aikaan, on seuraava lause: "Kuuntele sydämesi ääntä, niin teet oikeat valinnat."
Tärkeintä on se, että teet niin kuin sinusta itsestäsi tuntuu hyvältä. Sinulla ei ole kiirettä mihinkään. Minullakaan ei ole, vaikka omista yo-juhlistani tuleekin jo neljä vuotta. Itse olen edelleen opiskelija ja tulen vielä monta vuotta olemaan, enkä tiedä vaikka vaihtaisin alaakin vielä jossain vaiheessa.
Ja jos haaveilet matkavalokuvaajan urasta, niin lähde opiskelemaan valokuvausta! Suomessa on monta hyvää koulua joista valita, ja itse valokuvaajan tyttöystävän voin sanoa että se ammatti tuntuu olevan aika unelmajuttu jos siihen on yhtään paloa :)
PS. Niistä kirjoituksista ei oikeasti kannata stressata, niillä arvosanoilla on loppujen lopuksi hyvin vähän väliä, eikä niitä muista enää yo-kevään jälkeen :)
Tsemppiä kevääseen!
Hyvä kuulla etten oo ainoo joka on tähän aikaan vähä hukassa :---D Tää sun kommentti autto tosi paljon, on jo paljon positiivisempi olo, ja jotenki toiveikkaampi. Mä haluan opiskella valokuvausta, mua vaan pelottaa että kyllästyn. Mut en voi tietää ellen yritä. Ja se on kyllä ollu aina mun unelma-ammatti.
PoistaKiitos ihan hirveen paljon tästä kommentista, sä teit mun päivän niin paljon paremmaks. Kiitos. Ja ehkä noi kirjotukset ei oo mitenkään elämää suurempi juttu. Pitäis kai osata höllätä vähän, kyllä mä pärjään :)
Kiitos tosi tosi paljon, että kommentoit, mä arvostan ! :----)
Kiva jos tuli parempi mieli kommentista :)
VastaaPoistaLisäyksenä vielä se, että toi valokuvaus (kuten kaikki muukin luova homma) on kyl vähän sellanen juttu, et alan opiskelu helposti tappaa sen luovuuden. Sinänsä itse opiskelu ja opettelu on tossa kaikkein parasta, huono juttu vain on se, että tienataakseen sillä pitää joko olla koulutusta tai sitten muuten vakuuttava portfolio.
Jos muuten valokuvaus ja niksit kiinnostaa, niin kannattaa käydä kurkkaamassa osoitteessa www.nuoretvalokuvaajat.fi, siellä jaetaan kuvausvinkkejä ja kirjoitellaan mm. valokuvauksen opiskelustakin tässä lähiaikoina :)
Amazing post...I like your blog.^^
VastaaPoistaMaybe follow each other???
Lovely greets Nessa
Alkais olla aika viime hetket ottaa itteä niskasta kiinni ja lukea niihin kirjoituksiin, mutta tässä istun lukemassa sun blogia ja ihan vaan koska tajusin ettei mulla oo aikaa tähän niinku ei oo niihin ahdistuskohtauksiinkaan. On se kai aika hälyyttävää jos pari koetta menee tärkeysjärjestyksessä sen ohi, tuntuuko elämä hyvältä.
VastaaPoistaahdistus on kamala. maailmassa on liikaa kaikkee mikä aiheuttaa sitä, valitse, päätä, opiskele, pänttää, pärjää, elä välillä... ja toi valinta, uskon että läydät vielä oman unelma-ammattis :) olin ite ihan hukassa mitä teen tulevaisuudessa ja no vaikka ei mulla niin kiire oo vielä ni se aiheutti ahdistusta silti.. sain opolta kirjan erialoista ja sieltä se ala löyty mikä vois ehkä olla se oikee, helpotti! ihan varmasti säki sen vielä löydät, yritä ihmeessa opiskelemaan valokuvausta, et hävii siinä mitään mut voit saada tosi paljon! tsemppii hirmusesti :)
VastaaPoista