Mä en puhu tästä usein.
Mutta nyt puhun.
Mä olen pettynyt itseeni siin mielessä, että paino määrittelee mun onnellisuuden.
Siinä mielessä, että lupaan itselleni, että saan elää täysillä vasta sitten kun paino,
tai pikemminkin painottomuus,
on tuonut sen onnellisuuden.
Mä olen niin pettynyt.
Pyrin siihen että syön elääkseni ja pyrin pois siitä, että elän niin,
että millekkään muulle ei jää tilaa, kuin syömisen suunnittelulle ja pakoilulle.
Kiellän itseäni ajattelemasta tiettyä asiaa.
Mitä ajattelen?
Huoneessa on elefantti.
Älä ajattele elefanttia.
Mitä ajattelit?
Niin.
Mulla on nyt parempi olla kuin vuosi sitten.
Yritän yhä olla eristäytymättä elämästä,
mutta nyt vasta tiedän kuinka mukavaa oli olla turta.
Tiedän myös kuinka täydellistä on elää täysillä.
Joten pyrin siihen.
Vaikka huoneessa onkin elefantti.
voi kultapieni muru mä rakastan sua niin kamalan paljon.
VastaaPoistaniin mäki sua pikkuinen <3
Poistapainottomuuttakin hienompi asia on täysillä eläminen ja tyytyväisyys itseensä. Ja se saavuttaminen on kamalan vaikeaa :/
VastaaPoistatotta totta.
PoistaYes I feel you,
VastaaPoistamutta kaikesta voi parantua. Ja kaikki lähtee loppujen lopuksi itsestään.
Kaikesta voi parantua! Ite tulin sinuiksi seitsemän vuoden kaaoksen jälkeen, kun sain lapsen. Kun sain tietää lapsen tulosta, en itkenyt ilosta vaan siksi, että pelkäsin niin kovasti lihovani. Ei se ollutkaan niin kamalaa, vaikka pidin itseäni rumana koko raskausajan. Nyt, puoli vuotta myöhemmin, muutama ylimääräinen kilo vatsan kohdalla ei enää tuota paniikkikohtausta. En tiedä mitä tapahtui. :) tsemppiä!
VastaaPoistaoot vieläkin kuin sielunsisko. mä en puhu tästä oikeastaan ikinä.
VastaaPoistatää kommentti on jääny mun mieleen tosi pitkäks aikaa. Oon lukenu sun blogia, ja ajatellut että ei kukaan voi olla noin samanlainen kuin minä, mutta kuitenkin niin piristävän erilainen. Sut haluaisin tuntea.
Poistatä on nii ihanan aito, samaistun. oot ihana!
VastaaPoista