trust me darling either way

mä en osaa enää kirjoittaa.

mä en jaksa enää lukea.

hesari jää aina kesken ja mun kaunis kirjapino on vain puoliksi luettu.

ja musiikki ärsyttää koska mua kyllästyttää nyt kaikki vanha, 
pelottaa kaikki uusi ja 
vituttaa kaikki nykyinen.

täällä on kylmä. 

emmä tunne mitään kirjoittamisen arvoista, ja kaikki mitä haluan nyt, 
on vaan saada inspiraatiota kaikesta ja kaikista niin paljon, 
että on pakko kirjoittaa lauseita puhelimen muistioon siinä pelossa, 
että ne karkaa ennen kuin ehdin saada kynän käteen. 

eikä kukaan lähde mun kanssa kahville
 eikä täällä myydä burgundyn punaista huulipunaa
 eikä mulla ole vieläkään niitä villasukkia jalassa.

ja joka päivä on vaan heräämistä ja nukkumaan menemistä
 ja ne menettää merkityksensä kun toistaatoistaatoistaa.

aina mä herään ja tää on tää sama kaksio ja täällä on sama sotku,
 vaikka lupaan että nyt tiskaan heti syötyäni. 

enkä mä tee mitään muuta kun herään ja stressaan ja teen töitä ja nukahdan ja katon sarjoja.

ja tää on niin onttoa ja pumpulista ja voi jumalauta. 

nää samat biisit ja seinät ja olotilat ja tämä kaikki kyllästyttää.

ja silloin kun on nuorempi niin luulee että kaksikymppisenä (kohta, mutta ei puhuta siitä) 
asuu siinä söpössä asunnossa jossa kaikilla tavaroilla on tarina ja istuu kahviloissa 
ja osaa vitsailla kaveriporukassa kylmän viileästi nauramatta omille jutuille 
ja jotenkin ne syysmyrskyt on tosi runollisia ja on syy juhlia kaikkea 
ja elämä on parhaimmillaan ja vanhempana miettii että voi kun olis taas kakskymppinen.

mut ei kukaan kertonu mulle tälläsestä. 

ja siksi olen vihainen maailmalle nyt.

ajattelin ryhtyä täysin pessimistiksi, 
jotta en enää odota mitään maailmaa mullistavaa onnellisuutta tulevaisuudessa.

pettyy vaan. 

vali vali vali. 

kiitän kuitenkin aamukahvia, 
niitä kolmea biisiä jotka vielä toimii 
ja oliver-kissaa joka nukahtaa aina jalkani päälle kun laitan hiuksiani aamuisin.

Nuoruus lakkaa huomenna, tänään taikka torstaina

Olen taas ollut muualla ja välillä palannut haikeana lukemaan vanhoja tekstejä, 
miettien, kuinka haluaisin palata, mutta kynnys on noussut liian korkeaksi.
Että nyt tämän kaiken pitäisi olla maailmaa räjäyttävää ja hohdokasta. 
Pitäisi kertoa, että olisin ollut maailmalla, katsomassa tähtiä ja kuuta eri kulmasta kuin ennen.
Hymyillyt enemmän kuin koskaan ja uinut uusissa merissä.

No, olen istunut tässä sohvalla murehtimassa sitä kuinka en ole tehnyt mitään.
Ja hitto, että en jaksa olla näin negatiivinen.



Mulla on töitä.
Mulla on töitä.
Mulla on töitä. 

Tiivistettynä.

Nämä kuvat ovat kuitenkin aamulta jolloin havahduin syksyyn ja sen kauneuteen.
Viikko tämän jälkeen satoi ensilumi. 
Tulen taas jäljessä.

Minulla on lasit ja kissanpentu,
kylmä, väsy ja pysähtynyt elämä.
Ja silti hymyilyttää.

En lupaa palaavani, mutta käväisen nyt ainakin.

ja samalla en ollenkaan

puhu puhu puhu 

mulle 

siellä saataa 

emmä voi. 

mä oon täällä 

emmä voi. 

mulla on väsy 

emmä voi. 

Ben Howard – Old Pine

olen pahan päivän tuttu. 

kuun katsomisen seura. 

joka ei osaa soittaa kitaraa ja laulaa samaan aikaan, 

jos edes erikseenkään. 

joka unohtaa syksyn alkaessa hakea keltaisen sadetakkinsa kellarista. 

päivän pirsitäjä, 

kun sinulle sopii. 

pelkkä varasuunnitelma. 

Blind Pilot – 3 Rounds and a Sound

lopeta lopeta lopeta.
 mene pois. 

haluan sut tänne. 

mutta unohdit sanoa että et taida tulla enää, 

ja mä istun tässä odottamassa.

Keaton Henson – Nests

tajusin, että

jos haluaisit olla täällä 

sinä olisit. 

Keaton Henson – Beekeeper

runoilee, huutaa

kannan sisään sohvia, mattoja, kirjoja

teen kotia

turvapaikkaa

vaikka yhden ja puolen vuoden jälkeen tiedän jokaisen nurkan ja oikun

ja sen kuinka aurinko paistaa silmiini kello 11

ja reippaina aamuina kello 7

enkä minä edes tiedä,

että miksi varaudun

koska mitään ei ole päätetty

ennen minulta vietiin valkoiset seinät

nyt vain ne jäävät

ja ehkä yritän tehdä niistä omia

ennen kuin täällä on onttoa

Luen muutaman kirjan viikossa

kuuntelen muutama kymmentä albumia päivässä

katson muutaman tuotantokauden viikossa


keaton henson - all things must pass

keaton henson - beekeeper

kyla la grange - vampire smile

ben howard - old pine

lana del rey - carmen

kuunnelkaa jooko

mua voi spotifyssa nimellä lahteenmakipia

it's unhealthy but it sure keeps out the pain

1 / 2

2

on keskiviikko, kello 22:58
ja minä olen hieman vähemmän hukassa kuin eilen

resepti hyvään päivään
nuku puoli yhteen
haaveile aamupalaa syöden kello kolmeen
pue päälle maksihame, vaikka tiedät, että se ei sovi sinulle (saa niistä silti tykätä)
glittesukat (tämä ei tarvi selittelyjä)
kahvittele ystävän kanssa
syö lettuja
nuku ilta-auringossa
naura äitisi kanssa kaikelle
istu pyörän tarakalla sivuttain (no se maksihame) ja naura tasapainottomuudellesi
katso skinssiä

vähän enemmän elossa kuin eilen
vielä en kuitenkaan kokonaan

on keskiviikko, kello 23:26
ja minä olen hieman vähemmän hukassa kuin eilen

maksi h&m,
 paita merchandise, 
glittersukat h&m, 
kengät vagabond, 
farkkutakki cheap monday
asukuvat omia, muihin lähteet kuvien alla

just live just live just live

Ennen odotin vapautta.

Keskellä kiirettä

en unelmoinut mistään muusta kuin siitä, kuinka pian en olisi sidottuna 

minnekkään

keneenkään

mitenkään

ben howard - gracious

mutta kun vapaus on täällä

istun yksin

hiljaa

en tee muuta kuin kuuntelen musiikkia

se ei enää tahdita elämääni

se taitaa pian olla ainoa sisältö.

Totuus on, että minä voin

tehdä mitä vaan

mennä minne vaan

olla kuka vaan

mutta kun joka aamu toistaa samaa rutiinia

ja joka päivän mahdolliset suunnitelmat valuvat omaan tekemättömyyteeni

en osaa enää arvostaa vapautta

kun kalenterissa ei ole muita merkintöjä seitsemällekymmenelle vuodelle kuin elokuun hammaslääkäri

minä olen hieman hukassa


keaton henson - sarah minor

kai voisin romantisoida tämän elämänäni
 kitaran soittamiseksi
 kahvin juomiseksi
 hyväksi musiikiksi
 yökävelyiksi
 rauhallisuudeksi
 ajatteluksi
 haaveiluksi
 kirjojen lukemiseksi 
  
ehkä silloin kaunistelisin aisoita liikaa
minulla on tylsää
ahdistavaa

   
youth lagoon - cannons

saatte kuitenkin kuulla espanjasta, ruisrockista ja yo-juhlista

halusin hieman pohjustaa paluutani

sillä "julkaise" -napin painaminen on käynyt liian vaikeaksi.

nyt yritän rohkaista itseäni tarttumaan kameraan

ja uskotella itselleni, että joku vielä lukee näitä sanoja

eikö?

ps. mulla on vaaleanpunaiset hiukset (ainakin yrittää olla)

tämä on vaikeaa

anteeksi

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

and i don't belong to anyone

hieman liian isoja aamupaloja, aurinkoa, hymyilyä, ystäviä,

breezereitä ja suolaista ilmaa.

kerron lisää kun ajatuksiltani kerkeän.
puhelinkuvia, sorit

olen pitkään miettinyt miten kertoisin tämän.

kirjoittaisin alas sanoja jotka kuvaisivat elämääni tällä hetkellä

ja toivoisin että kaikki ymmärtävät.

Kunnes näin unta, että pidin siskoni kädestä kiinni ja nostin valkoisen aseen otsalleni.

hymyilin niin paljon

tunsin oloni kevyeksi

vedin liipasimesta

ja kuolin.

ei saa pelätä

unen kuolema ei ennusta kuolemista, vaan kuvaa siirtymistä elämänvaiheesta toiseen.

jokin ajanjakso on tullut loppuunsa

muutos kohti parempaa.

en kai osaa selittää tätä paremmin

hämmentynyt

onnellinen

kevyt

haikea

helpottunut

ennen muistan kirjoittaneeni ajatusvirtaa.

siihen kykenemättömyys ahdistaa

kuinka ajatukseni tuntuvat vain putoavan paperille yhtenä myttynä.

ja aikani ei tunnu riittävän solmujen selvittämiseen.

en olettanut että tämä olisi näin yksinkertaista.

all is well

tästä on hyvä jatkaa

jotkut asiat ovat kuitenkin varmoja;

tumblrin dash on suhteellisen never-ending, 

tee parasta aamuyöllä auringonnousussa, 

teneriffa turistiparatiisi (tästä lisää, kun vuorokauden tunnit lisääntyvät)

musiikki parasta pitkiin aikoihin

kesä lähestyy

ja mulla on ihan hyvä olla.

and the butterflies flutter by and they leave us on our asses

Oon miettiny pitkään miks mä en enää osaa kirjottaa

tai edes olla.

jotka siis oli ennen ainoat asiat jota tein.

tulin päätökseen;

ajattelen liikaa. 

kuitenkaan näiden ajatusten koskaan johtamatta mihinkään. 

Olen kuunnellut liikaa musiikkia

Samaistunut sanoituksiin liikaa

Ollut aika sumussa elämästä ja elämisestä 

(hyvällä ja huonolla tavalla samaan aikaan)

ja sitä rataa. 

pointtini tässä taisi olla se, että mä en tosiaan osaa kirjoittaa 

ja että lähiaikona olen ollut turhautunut ja aivan liian iloinen aivan liian usein.

Yhdistelmä joka sekoittaa järkevimmätkin ajattelijat.

Ja kirjoittajat.

Mutta ihan oikeesti se pointti oli, että meillä on vihdoin valkoset seinät ja että mulla oli synttärit ja sushi-ilta.

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

INSTAGRAM

1. asua ja mun rakkaustakki joka alkaa jo mennä rikki 
2. yritin ottaa päikkäreitä, mutta nessa-kissa potkii mua. 
3. Töistö kotiin, aurinko paistaa ja häikii. Muuten kiva mutta krapula.
 4. after eight ah nam, mikä paikka



1. stuDYING. 
2. minä, chris, nasti ja maanantaitori viime kesänä. 
3. kahden viikon sairastelua ja mun ruokavaliota siltä ajalta. 
4. synttärikakku, joka taidettiin syödä ilman sitä synttärisankaria...



1. niitä ensimmäisiä aamuja kun aurinko paistoi, ai että mä hymyilin 
2. alkoholifilosofiaa happy joelta. 
3. meidän iltakymmenen spontaani illallinen älypuhelimien kanssa. 
4. laiska-aamu jolloin ehti lukea hesarin kokonaan



1. epä-minä-hiukset, häiritsi jopa työntekoa. 
2. kirjallisuusrakkautta 
3. vieläkin sitä kipuilun parantelua. finrex; ainoa hyvä juttu flunssassa. 
4. tämä ketutti niin paljon että melkeen nauratti. minähän olin abiristeilyllä kattomassa apulantaa<3>



1. Minä ja mun uus kaveri. Tästä kasvaa vielä suuri rakkaussuhde. 
2. söpönen kohta meidän kaksiosta. 
3. luksus iltapäiväkahvit ja kevään ensimmäiset tulppaanit.
 4. keikan jälkeinen kestohymy



1. minäminäminä. 
2. stockers! after eightissä, oi oi oi. 
3. vapauden kahvit kirjotusten jälkeen sekä mun hurrrmaava paulo coelhon kalenteri 
4. taivaanrannan maalari



1. ystävänpäivä lahja chrisille. 
2. penkkaripäivänä olin pikkumyy. Ei tarvinnu paljon esittää. 
3. tämä kuva on suoraan verrannollinen niihin buranoihin ja tän kollaasin neloskuvaan. 
4. Biologian panikointia. Ei lukemista, vaan panikointia.



1. Lulu band after eightissä. Rastapäät on kivoja. Musiikkikin oli aika taivaallista. 
2. Nessa the töttöröpää. 
3. Mitä laiskempi olo, sitä isompi villapaita. 
4. minä ja sisko insinööreiltiin vaaterekki verhotangosta, kameranjalasta ja vessanhyllystä. 

 Mä en oo hyvä näissä kilometripostauksissa.
Mutta elämä on kivaa, sairastelu helpottaa ja asfaltit on kuivia. 
piti vaan tulla ilmoittamaan että olen elossa.

mut löytää instagramista nimellä ppiamaria

Drown your troubles in coffee

 

Minulla on jalo taito ahdistukseen. Ja ahdistuskohtauksiin, for that matter.
Olen myös hyvä stressaamaan.
Mutta huomasin, että niille ei ole aikaa, 
varsinkaan jos ne pitemmän päälle nostattavat kuumeen silloin kun pitäisi lukea ylioppilaskirjoituksiin.

Oon alkanu ajattelemaan, että jos istuisin peileillä peitetyssä huoneessa suhteellisen kauan,

niin ehkä ne peilit alkaisivat jossain vaiheessa heijastaa sitä osaa minusta, 

joka kertoo mitä haluan tehdä ja olla.

Olen myös ajatellut usein sitä, että eikö ikäisiltäni kysytä muusta, kuin tulevaisuudensuunnitelmista. 

Jos vastaan: "En tiedä, haluaisin olla tulevaisuudessa onnellinen",

reaktioina on silmien pyörittelyä ja kulmien kohotuksia.

Sanoin äidilleni, että haluan työn johon haluan herätä aamuisin. 

Työn, joka antaa minulle enemmän kuin rahaa. 

Vastaus oli, että sellaisia ei ole, työtä pitää vain tehdä. 

 

Miksi? 

Miksi kuluttaisin vuosikymmeniä elämästäni sellaiseen, mihin en usko? 

Sellaiseen mistä en pidä? 

Ehkä kuullostan siltä, ettei minua kiinnosta. 

Ehkä kuullostan naiivilta. 

Mutta mitään asia en mieti näin paljon. 

Useimmiten lopputulos on sama, kuin miettiessäni elämän tarkoitusta. 

Hämmennyn, ahdistun, tunnen itseni mitättömäksi ja melankoliseksi. 

Lopetan. 

Hitto.

Tekeekö tämä minusta huonon ihmisen?

Se, että en osaa päättää loppuelämääni nyt. 

Se, että Opo kysyy minulta hämmentyneenä: "Miten niin et tiedä?" 

ps. salainen unelma: Mondo -matkailulehden valokuvaaja. 

Älkää kertoko kellekkään. 

Shh.

Miten saavuttaisin?

Tuskin mitenkään. 

Jatkan nyt biologian kirjoituksiin lukua.

 Mitä minä silläkään koskaan teen? 

Tuskin mitään.

kuvat täältä, siellä linkit alkuperäisiin lähteisiin.