No time for cameras, we'll use our eyes instead

Mä halusin tosi vakuuttavan ja mielenräjäyttävän paluun tänne.

Ensinnäkin anteeksi. Normaalisti taitaisin sanoa, että pah minäpä en anteeksi pyydä siitä, että olen hiljaa, mutta nyt pää on niin äänekäs, että pieni anteeksi ei vie vakuuttavuutta.

Abi. taistellen. Kuuntelut lähti alustavina englanti 80/90 ruotsi 84/90 ja hymyilytti.

Nyt vaan sitten odotetaan.

Odotellessani ja tässä turhan, tyhjän koeviikon uumenissa ajattelin että kuvaan kauniin päivän. Auringon siirtymän. Tai siis maan.

satoi vähän.

Sekoittelin kaurapuuroani aamuseitsemältä unohtuneena ikkunaan ja mulla olu ikävä edellisen päivän revontulia.

Jotenkin pidän itseäni aina hieman urheampana jos herään sillon kun ei tarvi.

Taisin päättää jo kauan sitten että tästä tulee hyvä päivä, mutta mun jalkoja palelee silti ja kahvimukin pohjalla oli kahvinpuruja.

Mulla on paljon asiaa ja kuvattavaa tänne. Tykkään syksystä, ja tästä keltaisuudesta, kunhan tämä harmaus ei olisi tiellä. Nyt hihkaistaan että ylppärit ohi ja nyt hymyillään silmät vinksallaan väsymyksestä ja myöhemmin tänään hymyillään muuten vaan silmät vinksallaan.